Valvojan lausunto

Kilpailumaasto on tyypillistä varsinais-suomalaista suppamaastoa. Näinhän on, sillä supikkoa meillä on ainoastaan juuri Kiikalan – Someron alueella, eli tyypillisimmillään maastossa, jossa tänään kisaillaan.

Tarjolla on suppien lisäksi vauhdikasta kangasmetsää. Maastopohja on hyväkulkuista. Hakkuutähteitä sisältävät alueet on merkitty selkeästi ”pystyvihreällä”. ”Vihreät alueet” ovat pääosin eri-ikäisiä, tiheitä mäntytaimikoita.

Kilpailukeskus sijaitsee Kiikalan lentokentällä, jonka ympäristö on puolustusvoimien harjoitusaluetta. Tämän vuoksi maasto lähellä kilpailukeskusta on kulunutta ja maastossa on eri-ikäisiä ja jo peitettyjä poteroita, joita ei karttaan ole merkitty, ne kun muuttuvat jatkuvasti. Lisäksi kilpailukeskuksen lähellä on muutama rastipiste, jotka on karttaan merkitty mustalla X:llä. Nämä erikoispisteet ovat sekalaisia puukasoja, joissa on vanhoja ratapölkkyjä ja muuta puutavaraa. Vihreällä X:llä kartalle merkityt rastipisteet ovat yksittäisiä puita.

Lisäksi on hyvä tiedostaa se tosiasia, että kun harvapuustoiselle, kovapohjaiselle kankaalle tehdään ajoura tai heikko tie, se ei näy kauas edes päivällä, saatikka sitten yöllä. Maaston pohjois-osassa on joitakin sellaisia ajouria, jotka tuskin erottuvat.

Yösuunnistus suppamaastossa tarjoa sellaisen kokemuksen jokaiselle varsinais-suomalaiselle, että on syytä toivottaa mielenkiintoista iltaa kaikille.

Hannu Pyy, AngA
kilpailun valvoja

Maastoa kiertäessäni oli hienoa katsella luonnon omaa muovaustyötä; isoja suppakankaita, ja miettiä niiden syntyä. Suppakankaathan ovat syntyneet viime jääkauden aikana, kun jäätikkövirrat ja -joet ovat kuljettaneet valtavia määriä soraa ja eri kokoisia jäälohkareita ja jäävuoria ja kerrostaneet ne sorakankaiksi. Kun sitten aikojen saatossa soraan hautautuneet jäälohkareet ja jäävuoret ovat sulaneet pois, on ympärillä ollut sorakangas painunut erikokoisille kuopille: on syntynyt suppamaasto.