VALKOISTA, VINKUVAA HIEKKAA ……WMOC 2001 !

29.3.2002

Taisi olla alkusyksyä, kun minua pyydettiin kirjoittamaan juttua seuralehteen World Masters Orienteering Championships 2001 -kisoista Liettuasta . Tulossa on, niin kuin Angelniemen posti…ei IHAN kerennyt jouluksi !

Vuoden 2001 veteraanien suunnistuskisat järjestettiin heinäkuun alussa varsin inhimillisen matkan päässä Liettuan Curonian Spit -niemimaalla. Niemimaa alkaa heti Klaipedan kaupungin edustalta salmen toiselta puolelta lossimatkan jälkeen. Niemimaa on 97 km pitkä ja on leveimmillään 4 km leveä ja kapeimmillaan vain 400 m . Eteläpää kuuluu Kalingradin kaupungille. Neljä kylää : Nida, Juodgrantè, Preila ja Pervalka muodostavat alueen nimeltään Neringa, jolla on kansallispuiston status. Ja näky, joka paikan päällä odotti oli huikaisevan kaunis ! Curonian Spit`n luonto ja maisemat koostuvat pitkistä, valkoisista hiekkarannoista, hiekkadyyneistä, ihmisen istuttamista satoja vuosia vanhoista mäntymetsistä, vuorimäntytiheiköistä, kukkuloista, savustetun kalan tuoksuista sekä aivan omasta tyypillisestä arkkitehtuuristaan.

2687 kilpailijaa 36 eri maasta oli ilmoittautunut kilpailuihin ja Suomesta oli mukana 698:n koukkupolven iskukykyinen joukko. Sisusta mukana olivat Karvosen Pirjo ja Raimo, Määttäsen Seija sekä minä ..juniori koukkupolvena !!! Meillä kaikilla oli eri matkanjärjestäjät , joten majoituimme kaikki pitkin poikin. Itse olin liikenteessä Rajamäen Rykmentin bussivanhuksella ( joka kotimatkalla oli jättää hyvästit…!) matkanjohtajana hyvät ystäväni Remahlin Virpi ja Jukka. Olimme majoittuneena Juodgranteen Azuolynas -hotelliin. Moni kakku päältä kaunis -sanonta päti hyvin yleensäkin koko maassa. Ulkoapäin hieno hotelli, mutta sisällä uhkui Neuvostovallan aika ja haju ! Osa meistä sai homeiset huoneet, jotka onneksi vaihdettiin uusiin, juuri remontoituihin, tyylikkäisiin huoneisiin ! Ei ollut meidän kämpässä hometta, vaikka kuinka etsittiin...pelkkä haju, josta tuonnempana! Liettualaiset olivat kovasti tehneet töitä maisemoinnissa, sillä hotellin edessä pitkin rantaa kulki aivan ihana kävelytie taidepatsaineen.

Kaikissa isoissa kisoissa on tietysti avajaiset, mutta sinne mentäisiin mikäli karttaharjoitukselta ehdittäisiin! Ja jo harjoituksessa huomasin, mihin luonnonkauniiseen paikkaan olin päässyt. Intian Goan hiekkarannoille asti ei kannata lähteä, sillä kyllä näky dyynin päältä avomerelle oli sen verran sykähdyttävä! Löysin minä muutaman harjoitusrastinkin !

Kilpailut siis avattiin Nidassa (aivan eteläpäässä) sunnuntaina 1.7 2001. Puhujat puhuivat ja kansanmusiikki soi, mutta aivan hämmästyttävää taiturointia taivaalla esitti EM- ja MM -taitolentäjä Jurgis Kairys . WOW!

Kämppikseni Rastikarhujen Nurmen Annen kanssa olimme varsin väsyneitä pitkästä päivästä, joten ei kuin bunkkaamaan. Vaan se haju… en saanut unta miettiessäni kuinka monella samalla patjalla nukkuneella aikaisemmalla hotellivieraalla oli ollut pidätysvaikeuksia, sillä kyllä se patja haisi ihan aidosti kuselle! Onneksi olin ryövännyt tulomatkalla Riikan Radisson Sas`in kylppäristä orvokintuoksuisen saippuan, jonka kanssa jaoimme saman tyynyn….(äijät miettii: ne naiset, ne naiset!) Heräsin aamulla karmeaan karjaisuun! No, Anne oli dödön sijaan erehdyksessä voidellut kainalonsa kylmägeelillä!

Ja sitten itse kilpailuun. Kilpailukeskus oli molemmissa karsinnoissa sama eli sijaitsi saaren pohjoispäässä. Kilpailuhan jakaantuu kahteen karsintakilpailuun, joiden yhteenlaskettujen aikojen perusteella valikoituu suunnistajat A-, B-, C- JA D- finaaliin. Maastona oli siis suurimmaksi osaksi hyväkulkuista mäntymetsää, jossa risteili lukematon määrä polkuja. Jollain alueilla kasvoi tiheää vuorimäntyä, jonne ei auttanut eksyä ! Myös kimuranttia suppa-aluetta kumpuavilla rinteillä oli tiedossa. Ja kuin kermavaahdoksi kaiken päälle : loppuviitoitus olisi perin hiekkaisaa ! Korkeuserona oli 0-53 m. Korkeimpina kohtina ovat hiekkadyynit, joista korkein on vapaasti suomennettuna nimeltään Jaloillaan seisova dyyni, 67,4 m.

Kilpailussa käytettiin monille tuttua SPORTident -leimaussysteemiä ja aivan henkilökohtaisena kannanottona voisin sanoa, että se on PALJON pienempi, yksinkertaisempi ja kätevämpi kuin EMIT'timme. Pienen puikon voi kiinnittää mihin sormeen tahansa ja sitten vain puikkoa reikään ! (Tästä saisi vireille jonkun vitsinpoikasen….!) Joka rastilla siis oli pieni pömpeli, josta onnistuneen leimauksen palkkioksi pläjähti ilmoille PIIP. Ihan totta tämä pelasti minut yhdeltä ohijuoksulta vuorimäntypusikossa .Ja oli siellä sellainen pihtileimasinkin PIIPattomalle leimaajalle. Maalissa kaikki saivat käteensä valmiin tulosteen rasteineen ja väliaikoineen eli siis todella paljon selkeämmän ja informatiivisemman kuin EMITkuittimme. Pahkeinen sentään!

Matkat olivat tasaisesti 1,5 - 12,2 km ! Eli meillä akoilla oli n. 7 iloista kilsaa ! Muuten aivan verraton systeemi oli kilpailunumeroissa. Ensimmäiset kaksi numeroa osoittivat suoraan asianomaisen sarjan…eli miehiä tiiraillessa tiesi heti katsella "sopivan" ikäisiä !!! Anteeksi nyt vaan….. Ja meitä varhaisdementikkojakin ajatellen löytyivät kaikki oleellinen tieto numerolapusta eli maa, seura, nimi, lähtöajat, reitin pituus, rastien määrä, lähdön numero ja matka sinne.

Kartta (1:10 000) oli painettu erittäin hyvälaatuiselle "muovipaperille" (mitä se nyt sitten onkaan ) eikä siitä totisesti lähtenyt taittelussa irti painojälkeä (vrt. läheisen ystävyysseuramme kevätkisakartta ). Ja mielestäni Liettuan pojat olivat tehneet todella selkeälukuisen ja hyvän kartan.

Itse kisa meni kyllä ihastuksesta ja innostuksesta vähän niin ja näin eli tein muutamia mokia siellä sun täällä. No kun rastejakin oli 19, niin kasvaahan siinä virhe-% samassa suhteessa. Kaikin puolin meni meillä Sisulaisilla varsin kohtuullisesti, mitä nyt Raimo tuskaili päättömyyksiään.

Toinen karsinta oli heti seuraavana päivänä ja minä tulin MM-kisoihin asti tekemään kardinaalipummin (= tein Raimot!) eli luin väärää rastiväliä palkkioksi siitä, että olin tullut tosi mukavasti siihen asti ! Ja aurinko helli meitä hellesäällä, joten olipa mukava kierrellä ketunlenkkejä, joo !

Pesu oli tietenkin rannalla Itämeren pärskeissä. Vesi oli puhdasta ja vilpoisaa ja se hiekka oli valkoista, pehmeää ja vinkuvaa! OLI-OLI! Kävellessä uimaan päin hiekanjyväset lensivät tuulta päin, saaden näin aikaan vinkuvan äänen. Ilmiö ei toistunut tultaessa uimasta. Miettikää sitä !

1.KARSINNAN TULOKSET				2.KARSINNAN TULOKSET

D60 	Seija	21.	34.14	24.	41.31	YHT.20.
D45	Pirjo	21.	41.39	27.	53.18	YHT.24.
D35	Maippi	37.	1.02.13	56.	1.13..05	YHT.45.
M55	Raimo	20.	40.56	10.	46.09	YHT.14.

Karsinnan jälkeen olin aivan siipi maassa, sillä luulin 40:n pääsevän finaaliin, mutta onneksi Nurmen Anne pelasti kisani ja oikaisi kaikkien pääsevän sarjassamme finaaliin.

Kilpailujen tunnelmaa masensi suomalaisen miessuunnistajan menehtyminen ensiavusta huolimatta juuri hieman ennen maaliviivaa. IN MEMORIAM !

Välipäivänä kävimme tutustumassa dyynien alle hautautuneeseen kylään. No, eihän siellä tietenkään ollut muuta kuin sitä hiekkaa! Useammin kuin kerran tämä kylä oli vaihtanut paikkaansa vaeltavien dyynien vuoksi. Koko alue on muodostunut useammasta dyynistä ja on n. 10 km pituinen. Kalastajat ovat uskoneet, että täällä asui pahahenki nim. Dunderis. Nämä valtavat dyynit ulottuvat suoraan mereen ja niitä on kutsuttu "tippudyyneiksi", koska yksi tällainen tipahti 1922 kokonaan mereen aiheuttaen valtaisan metelin sekä 3m korkean aallokon. Eikime tik taku! luki nähtävyydelle vievän polun varrella eli kuljemme vain polkua pitkin! Viranomaiset haluavat välttää hiekkaa sitovan aluskasvillisuuden kulumisen.

Kävimme myös tutustumassa pienellä iskukykyisellä joukolla hotellimme vieressä sijaitsevaan Noitien vuoreen (=Raganu Kalnas). Syvän kuusikkoisen rotkon harjalla kiemurtelee n. 1,5 km:n polku, jonka varrella on 71 kpl kookkaita, paikallisten kansantaiteilijoiden taidokkaasti tammesta veistämiä kansanomaisia ja mielikuvituksellisia patsaita , jotka esittivät noitia, piruja, lohikäärmeitä ym. taianomaisia hahmoja. Joissakin niistä lapset voivat temppuilla tai keinua. Tietämättämme taisimme olla hieman kielletyllä alueella, sillä finaalin reitit kulkivat kaikki tuon polun kautta! Sekös selvisi meille tietenkin vasta kisassa.

Sattui taas hellepäivä kisaan. Valmistauduin finaaliin aivan päinvastoin kuin karsintoihin eli en verrytellyt, enkä venytellyt kisaan lainkaan, join itseni turvoksiin, otin mukaan energiasokerimömmöä ja varsinkin…lähdin miltei kävellen suunnitelmallisesti matkaan. Ja tämä kannatti, sillä suunnistin mielestäni erittäin viisaasti ja virheettä sijalle 30.

Tulokset :

D60	Seija	17.	44.54
D45	Pirjo	66.	1.15.49
D35	Maippi	30.	1.13.14
M55	Raimo	38.	1.06.14

Tuloksista haluan poimia ainoastaan kaikkein hatunnostonarvoisimmat : Erkki Luntamo ja Esko Elmiö ottivat kirkkaimmat mitalit M85-sarjassa, eikä Armas Salusvuorikaan kauas jäänyt. Ja sisukkaasti jaksoi myös Viron Leida Sevruk taivaltaa matkaa kävelysauvoilla daamien 85 -sarjassa.

Meidän seurueellamme ei ollut aikaa jäädä bankettiin kisojen jälkeen, vaan lähdimme ansaituista palkinnoista huolimatta köröttelemään kotiinpäin. Kaikki saimme tuliaisiksi pussillisen meripihka"kiviä", koska maailman ensimmäiset meripihkaesiintymät on löydetty Liettuasta.

Eipä muuta kuin "LAABAS" ja "ATSII" eli terve ja kiitos !

Tänä vuonna 2002 veteraanikisat järjestetään Australian Melbournessa - varmasti elämykselliset kisat, mutta itse tähtään 2003 kisoihin Norjan Haldenissa.

Toivotan kaikille rastien etsimisen ja löytymisen iloa tulevana kautena !

Keltanokkana matkalla Maippi